keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Mietteitä Onnesta

Josd tuota nyt mainitsisi muutaman seikan, mistä onnia ainakin on kiinni. Onni on usein häilyväinen, tulee ja menee elämän monimutkaisempien kuvioiden mukana eikä ole niin kiinni yksittäisistä asianhaaroista että onko vai ei ole vaan pikemminkin että paljonko ja miten. Kumpikaan ääripää, ammatikseen vai ei ollenkaan, ei yleensä tee onnelliseksi vaan jokin sellainen kuin kerran viikossa tai muutaman kerran viikossa tai kerran kuussa.

Suurin onnen este näkyisi olevan kiinnittyminen sisätiloihin ja se, miten se tekee ajattelun ja sosiaalisten suhteiden hahmottamisen ruutumalliseksi ja elämän nyhjääväksi paikoillaan junnaavaksi. Tyypillistä sisätiloihin kiinnittyminen on sisätiloissda paljon oleskeleville, sisätiloja arcvostaville kuten tyypillien erivitaloasuja tai maanviljelijä ja teknologiaa, tehtaita ja rakennettua yli kaiken arvostaville.
Jo puiden katselu ikkunasta auttaa jotakin, samoin kävelyllä käyminen ja ulkoilu. Puutarha auttaa enemmän, samoin mökkeily.

Suuri ero onnen löytymisen tavoissa on pienikapasiteettisilla tyhmillä ja suurikapasiteettisilla, jotka tarvitsevat paljon virikkeitä. Pienikapasiteettinen voi sukeltaa yksittäiseen asiaan, tekemiseen tai työhön saaden siitä elämänsisältönsä, kun taas suurikapasiteettinen tarvitsee monikymmenverroin vaativamman työn ja tekemiset. Kun tekeminen on itselle kyllin vaativaa, sukeltaa siihen kuin kokonaiseen maailmaan ja tarvitsee koko elämänsä tuekseen, jolloin elämästä tulee rikasta, vaikka tekisi vain yhden alan juttuja. Itselleni sillä tavoin rikasta on ollut vain sirkus ja ajatus töistä kiertävässä sirkuksessa, joka vaihtaa paikkakuntaa melkein joka päivä. Tarvitsen siis toimintaa siinä, missä joku muu löytää onneen paikoilleen jumiutumisesta.

Ero paljon ja vähän tekemisen välillä lienee siinä, että paljon tiettyä juttua tekevä jumiutuu sen alan työperspektiiviin, sen alan ammattitaidon vaatimusten tuomaan näkökulmaan, sanastoon ja ajattelutapaan, kun taas vaikkapa kerran viikossa harrastuksenaan tai muuten tsempaten tekevä aina uudelleen kasvaa tehtävän tasalle ja saa niin nostettua koko elämänsä laatua ja eläm'änviisauttaa, ymmärryksensä tasoa ja taitojaan tuoden elämäänsä rikkautta ja liikkumatilaa, kun taas ne jäävät ammatikseen tekevältä isolta osin puuttumaan.

Yleensä liikunnan tuoma hyvä kunta ja vapautuneet liikkeet tuovat onnellisuutta, kun yleinen jaksavaisuus paranee ja on hyvällä mielellä, enemmän elämän vaateiden tasalla, ne kevyesti selvittävä. Mutta liikunnan on olatav monipuolista ja miellyttävää, kyllin reipastakin.